Espanjan työssäoppimispaikan hygieniasta

Saimme mennä katsomaan miten vaippa vaihdetaan Espanjassa. Kiinnitimme tietysti heti huomiota hygieniaan, sillä siinä oli paljon puutteita ja tilanteita joita kauhistelimme. Tietysti itse tekniikkahan ei sinäänsä eroa suomalaisen hoitotyön vaipanvaihdosta.

Ensinnäkin olimme ahtaassa vessassa, jossa oli kolme hoitajaa + plus me. Kun vaipanvaihto lähti käyntiin, olimme hieman kauhistuneita. Asiakas laitettiin nosturin avulla ensin hoitotasolle. Nosturi oli huono sillä tukiliina oli liian pieni asukkaille + nosturi rätisi kun sitä käytti.
Tilanne jatkui sitten puhdistamiseen,Espanjassa käytetään pesusieniä, joissa on valmiiksi jotain saippuan kaltaista. Jokaiselle otettiin aina oma pesusieni paketista. Tämä on ihan hyvä, mutta uskon että suomessa käytettävät pesulaput tulisivat paljon halvemmaksi.
Seuraavaksi otettiin tavallinen froteepyyhe, joita oli vessassa n. 5 kpl. Jokainen asiakas pyyhitään näillä samoilla pyyhkeillä, joten niitä ei ole kaikille riittävästi. Tämä on todella epähygienistä, kun kyse on silti alapään pesusta. Selitykseksi saimme sen, että pyyhkeitä menee niin paljon aamuisin, joten niitä ei riitä jokaiselle omaa vessatuksiin.
Vaipan vaihdon jälkeen alustaa ei millään tavalla putsattu, vaikka siihen menisi eritettä + nostoliinoja ei myöskään desinfioida tms. jos niissä on jtn.

Hieman hoitajien hygienian noudattamisesta vielä. Heille kuulemma opetetaan aivan samanlailla hygienian noudattamisen tärkeys hoitotyössä kuin meillä Suomen kouluissa. He tekevät silti aivan eritavalla käytönnössä. He käyttävät vain toisessa kädessä hanskaa ja kuten jo aikasemmin mainittiin, koko paikassa ei ole käsidesiä. Heidän paljaskäsi silti aina huomaamattomasti koskettaa alueita, joissa olisi hyvä olla hanska kädessä. Kun he ovat saaneet vaiapnvaihdon tehtyä he koskettavat hanskalla vielä nosturin kaukosäädintä ja pyörätuolia ennekuin riisuvat sen pois..
On myös todella epähygienistä heittää likainen vaippa lattialle, eikä roskikseen kun ei sinne asti yletä. Espanjalaiset selittävät tämän siten, että asukkaat ovat heille kuin perhettä, eivät he tarvitse hanskoja välttämättä kokoajan.

Tärkein pointti tässä oli huomata hygienia laadun ero Suomeen, täällähän on todella tarkkaa aina muistaa desinfioida kädet jopa ennen hanskojen laittoa, sen jälkeen ja hanskoilla ei kosketa enää mihinkään kun ne ovat jo "likaiset". Jne...

Oli hyvä opetus ainakin miten emme itse tee hoitotyötä Suomessa:D

Toinen viikko

Hola!

Toinen viikkomme oli niin kiireinen töiden ja menojen kannalta, että julkaisemme kuulumiset kuvien muodossa.

9- kerroksen kattoterassin maisema, ei huono

Sol keskuksessa oleva talentti

Perinteinen H&M

Vappu päivällinen

Vappua viettämässä

Tutorit

Almost Finnish food

Jäätävän kokone juna-asema

Jokapäiväne saldo 

Pohdintaa työpaikasta

Toinen viikko täällä hurahti tosi nopeasti. Nyt kun ollaan saatu parempaa kuvaa työpaikasta ja sen käyttämistä menetelmistä, kerrotaan niistä paremmin.

Koko kehitysvammaisten asuntolan henkilökunta ja asiakkaat ovat kuin yhtä suurta perhettä. Henkilökunta todella rakastaa työtään ja antaa paljon läheisyyttä asiakkaille. On ollut tosi vaikea tottua siihen läheisyyden määrään ja pusutteluun ja halailuun.

Kuten aikaisemmin kerroimme, olemme ihmetelleet työpaikan hygieniatasoa. Esim. yksiä hanskoja saatetaan käyttää monen asiakkaan kanssa tai niitä ei ole lainkaan. Hyvänä esimerkkinä toimii, että vessassa käytetään yhtä hanskaa ja sen jälkeen sillä samalla hanskalla työnnetään pyörätuolia. Koko rakennuksesta on miltein mahdotonta löytää käsidesiä. Hoitajat pesevät käsiään huolestuttavan harvoin. He eivät koe sitä ahdistavaksi, sillä pitävät asiakkaita kuin perheenjäseninä.
Toisaalta asiakkaat suihkutetaan joka päivä, toisin kuin suomen kulttuurissa. Suihkutuksen yhteydessä tulee huomattua, että yksityisyyttä ei ole lainkaan. Jokainen puetaan samassa huoneessa oli nainen tai mies. Ollaan pohdittu turvallisuutta näissä tilanteissa koskemattomuuden kannalta. Jos asiakas kokee tarvitsevansa enemmän yksityisyyttä, sitä on hankala toteuttaa, sillä vastaan tulee työntekijäpula ja kiireellisyys.

Suomalaisen näkökulmasta kurinpito on melko aggresiivista. Asiat hoidetaan helpommin koskemalla fyysisesti kuin puhumalla. Asiakkaat ovat toisaalta tottuneet siihen ja se on heille täysin normaalia. Suomalaisessa hoitotyössä painotetaan fyysiseen koskemattomuuteen ja käytetään fyysisyyttä vasta kun tilanne niin vaatii.

Inkan on hieman vaikea kommunikoida hänen ryhmässään, sillä ketään ohjaajista ei puhu englantia. Kommunikointi on onnistunut jollain tasolla translatorin kanssa. Tanjan ryhmän ohjaaja puhuu englantia, joten kommunikointi on ollut helpompaa ja työstä on saanut enemmän irti. Työpaikan henkilökunta oli hämillään aluksi, sillä heille oltiin kerrottu, että osaisimme puhua esp
anjan kieltä sujuvasti. Kaikesta huolimatta olemme selvinneet hyvin, vaikka kielimuuri onkin ollut haaste.

Espanjalaiseen ruokailurytmiin on ollut vaikea sopeutua. Lounastuolla syömme vain hieman omaa välipalaa emmekä saa kunnon lounasta, johon emme ole tottuneet. Ruokatauko kestää 20 minuuttia, joten tulee todella kiire syödä.

Työntekijät ovat hyvin rohkeita, sillä jos joku haluaa lähteä ulos, niin koko ryhmän on lähdettävä yhtäaikaa (4 hoitajaa, n.20 asiakasta). Suomessa taas yhden hoitajan kanssa lähtee max.2 asiakasta ulos. Mielestämme se on todella hienoa ja vaatii paljon vastuunkantamista ja auktoriteettia.

Työpaikkamme on iso rakennus. Alakerrassa on kehitysvammaisten päivätoimintakeskus, missä on todella fiksuja lievästi kehitysvammaisia ihmisiä. Talossa on myös autistien oma puoli, fysioterapia huone, paljon eritasoisia kehitysvammaisten ryhmiä jne. Inka oli yhtenä päivänä seuraamassa fysioterapeutin työtä, se oli todella mielenkiintoista ja myös hyödyksi kuntoutuksen koulutusohjelman kannalta.

Työpaikka on kasvattanut meitä ja olemme kokeneet paljon uutta. Itse hoitotyöstä emme ole oppineet juurikaan uutta.

Viikonlopun menoja part 2

Su 26.4

Lähdimme sunnuntaina käymään Inkan host perheen kanssa hieman Madridin ulkopuolelle Outlet kauppakeskuksessa. Kauppakeskus ei ollut ihan perinteinen suomalainen mylly. Kyseinen outlet oli ns.kauppakatu, joten piti vaihtaa liikettä aina ulkokautta. Hetken kiertelyn jälkeen lähdimme auton kanssa katselemaan Madridia. Host perhe näytti meille Madridin joen ja kuulimme paljon tarinoita Madridista. Loppuhuipennuksena näimme Corte Del Ingleksen kattoterassilta koko Madridin ja nautimme älyttömän hyviä hamppareita.

Kävimme illalla vielä kahdestaan El Prado nimisessä mailman kuulussa museossa. Tanja oli aivan innostuneena katsomassa Picassoa, kun sillä aikaa Inka kauhisteli kuvia ja ihmetteli, että "kuka tahansa tollasia voi piirtää". :D Museo oli niin suuri, että ei siitä saanut edes minkäänlaista kuvaa.

Viikonlopun menoja

La 25.4

Näimme lauantaina ensimmäistä kertaa kaksi tutoriamme hoitoalan koulusta. Kiertelimme Madridin keskustaa, he näyttivät meille mm. kaupungintalon, jonka pihalla oli monia poliiseja vartioimassa isot aseet käsissä (vastaavat poliisit ovat hyvin tyypillinen näky täällä isojen rakennusten edustalla, meille kerrottiin, että on vartioitava mm. terrori-iskujen varalta). Madridiin on lähiaikoina tullut aivan hirvittävän iso espanjanlippu, siitä kuva myöhemmin postauksessa. Kävimme Atochassa syömässä, jonka jälkeen meidän oli tarkotus mennä katsomaan näköalapaikkaa, josta näkee koko Madridin. Juutuimme kuitenkin ruuhkaan, emmekä päässeet paikanpäälle autolla. Lähdimme metrolla Inkan host perheen luokse hieman laittautumaan. Illalla viestittelimme toisille tutoreillemme ja menimme heidän kanssa viettämään hauskaa iltaa.

Paikallinen pääpankki

Kaupungintalo

Huomatkaa kaksi pientä turistia kuvassa!

Liikenneympyrä

Hienoin Mc Donald`s mitä olemme ikinä nähneet

Muutama olut Espanjalaiseen tapaan tutoreiden kanssa 

Paikallista tanssia

Loppuviikon kuulumiset

To 23.4

Torstaina kaikki alkoi jo jotenkin selvitä ja töissäkin sujui ihan hyvin. Kommunikoimme töissä puhelimen kääntäjän avulla ja Tanjan ohjaaja puhuu vähän englantia. Lähdimme töistä jo yhdentoista aikaa yhteyshenkilön kouluun (sos&terv.ala.) tutustumaan, jossa meitä odotti noin. 20 tutoria. Meille esiteltiin koulun luokkia ja menimme yhdelle englannin tunnille oppilaiden haastateltavaksi. Luokan oppilaat kyselivät meiltä kysymyksiä englanniksi suomesta ja meistä. 

Koulupäivän jälkeen lähdimme taas kiertämään hieman Solia ja söimme ensimmäistä kertaa churroja. Vietimme lopun illan omissa host-perheissämme, sillä olimme aivan nuutuneita. 

Mindfuck?

Churrooos

Pe 24.4

Perjantaina oli mielenkiintoinen työpäivä. Lähdimme puolenpäivän aikoihin extempore n.50 asiakkaan kanssa San Martìn de la Vega nimiseen kylään bussilla. Suomessa ei tulisi ikinä kuuloonkaan lähteä niin monen pyörätuolilaisen ja asiakkaan kanssa pienelle maatilalle. Oli ihanaa huomata miten työntekijät ottavat moisia haasteita vastaan eivätkä ajattele asioita niin vakavasti. Erikoista oli, että paikan päällä meille tarjottiin kylmää olutta. Emme kuitenkaan osanneet ottaa vastaan olutta kesken työpäivän(vaikka mieli teki ;) )

Maatilalla oli kanoja, kukkoja, riikinkukkoja, hevosia, koira, kissa ja pikkupossu.

Albino hevonen :D

Espanjalaista evästä 

AND tonight we are going to have some sangria with local Spanish people ;)

 Buenos noches Finlandia!

Alkujärkytys

22.4 Ke

Ensimmäinen työpäivä sai meidät molemmat kauhistumaan. Kehitysvammaisten asuntola oli täysin erilainen kuin olemme suomessa tottuneet. Yhdessä huoneessa asustaa useita ihmisiä. Asukkaat suihkutetaan joka aamu ja yksityisyyttä ei ole lainkaan. Naiset ja miehet ovat samassa tilassa pukemassa ja käsidesistä ei ole tietoakaan. Ruokala on valtavan kokoinen jakamaton tila, jossa kaikki asiakkaat syövät melkein samaan aikaan. Meteli ruokasalissa on järkyttävä, kun asiakkaat ja työntekijät huutavat kilpaa. Ensimmäisenä työpäivänä itku ei ollut kaukana väsymyksen ja kulttuurishokin takia. Työpäivä kestää kuusi tuntia ja alkaa klo. 8 ja loppuu klo. 14.

Onneksi keskiviikon piristykseksi saimme internetin puhelimiimme ja Madridissa oli futismatsi, Real Madrid vs. Atletico Madrid. Kävimme paikallisessa bubissa katsomassa peliä, jonka jälkeen menimme Inkan host-perheen luokse yöksi.

KFC, ensimmäistä kertaa 

Hymy irtoo! :D

Ensimmäiset kuulumiset Madridista

Hola!

Vihdoin pääsimme blogin pariin kertomaan miten matkamme Madridissa sujuu. Ensimmäiset päivät ovat olleet hyvin kiireisiä ja stressaavia. Olemme siis Madrissa kolme viikkoa työssäoppimassa vaikeavammaisten asuntolassa. Saavuimme paikanpäälle maanantai illalla ja majoituimme eri perheisiin. Asumme molemmat Madridin keskustassa n. 7 km päästä toisistamme. Etäisyys ei kuitenkaan ole ongelma, sillä julkinen liikenne toimii täällä hyvin.

Tiistaina kävimme englannin opettajan kanssa läpi työmatkamme töihin. Työpaikkamme vastaanotto oli erikoinen, sillä kukaan ei esitellyt meille rakennusta. Meidät vietiin johtajan luokse palaveriin, johon tuli myös tulevat työpaikkaohjaajamme. Kaikki olivat shokissa toisten kielitaidoista. Työntekijät eivät puhu englantia emmekä me puhu espanjaa, joten voitte kuvitella ensimmäiset päivät tuntemattomassa ympäristössä tietämättä mistään mitään. Kyseisenä päivänä kävimme vain johtajan huoneessa ja lähdimme tutkimaan Madridia kahdestaan.

Löysimme ensimmäisenä päivänä jo muutamia Madridin kuuluisimpia paikkoja. Kävelimme valtavassa Retiro puistossa ympäriinsä ja löysimme sen ytimen, pienen tekolammen. Oli huvittavaa katsoa kun espanjalaiset yrittivät soutaa tekolammessa soutuveneillä XD

Olimme kuulleet englannin opettajalta, että Sol on Madridin kohtaamispaikka/ keskus. Lähdimme suunnistamaan kohti Solia kävellen, kysyen välillä poliiseilta neuvoa. Siellä sijaitsee paljon vaatekauppoja ja muita liikkeitä. Soli on myös paikallisten illanviettopaikka. Siellä on useita erilaisia pubeja ja ravintoloita.

Yllä olevat kuvat ovat Retiro-puistosta

Kauppahalli

Local beer

Matkan varrelta